Vietin helmikuussa Helenan opastuksella henkisesti  rankan, mutta erittäin silmiä avaavan viikon Espanjassa tutustuen koirien elämään tarhoilla, sekä niitä siellä hoitavien ihmisten elämään siinä samalla.

Cordobassa sijaitsevalla Villa del Rion tarhalla oli tällä hetkellä n. 80 galgoa ja muutama podenco. Suurin osa koirista oli "todistuskappaleita" joskus tulevaisuudessa alkavaan oikeudenkäyntiin, jossa käsitellään viimesyksyisiä metsästyskoiravarkauksia koiratarhoilta. Hyvä asia tottakai on se, että nuo varkaat jäivät kiinni, ja joutuvat vastaamaan teoistaan, mutta asian kääntöpuoli on sitten se, että tällä hetkellä nuo galgot eivät kuulu kellekään, joten kukaan ei myöskään vastaa niiden hoidosta ja kuluista. Kyllähän valtio maksaa niiden ruuan ja pidon tarhalla, mutta madotukset, elintärkeät rokotukset ja mahdolliset eläinlääkärin hoidot jäävät saamatta.
Karu tosiasia on siis, että suurin osa näistä galgoista tulee kuolemaan tarhalla ennenkuin tuo oikeudenkäynti on saatettu päätökseen, ja niille olisi mahdollista alkaa etsiä uusia Koteja...

Toki tarhalla oli sitten myös löydettyjä galgoja, esim. metsästysreissuilla eksyneitä, jotka sitten on toimitettu tarhalle, ja kun mikrosirua ei ole, niin omistajaa ei tavoiteta, mikä tosin näissä metsästysgalgojen tapauksissa on vain onni, sillä tällöin ne voidaan varata adoptoitavaksi juuri esim. Suomeen, ja karu elämä jonkun metsästäjän rääkättävänä tai pentutehtaana päättyy vihdoin.
Villa del Riosta matkusti minun mukanani Koteihinsa Suomeen 4 galgoa,
mutta tilalle veimme 5, jotka onnistuttiin pelastamaan Cordoban kunnalliselta tarhalta ja varmalta kuolemalta. Tuolla tarhalla koiralla on 10 päivää elinaikaa, mikäli omistajan paikantamiseen tarvittavaa mikrosirua ei koiralta löydy...

Seuraavissa kuvissa yksi laihimmista galgoista,jonka olen koskaan nähnyt;Apocalyptica.Eicca lähti mukaamme Fuengirolaan keräämään lihaa ympärilleen.Eiccalla oli myös ammottava haava toisessa etujalassa joka vaati todella tehokastahoitoa.

Kunnalliselta tarhalta lähtiessään koirat rokotetaan ja sirutetaan.Sirutus on teoriassa pakollista mutta tuskin kukaan on koskaan saanut sakkoja koiransa siruttomattomuudesta,että noin hyvin laki "toimii."

Ylhäällä vuoristossa sijaitsevalla Arca de Noen tarhalla oli hyvin viileää, vaikka aurinko paistoi täydeltä terältä. Mutta betoniset tarhat huokuivat kosteaa kylmyyttä, sillä ne oli juuri pesty vesiletkulla.
Täällä oli vain yksi galgo, ihana Herrasmies Sanchez, jonka vein kävelylle aurinkoon. Voi että poju nautiskelikin kun pääsi oikomaan jalkojaan, ja niin kauniisti käveli hihnassa! Mutta tarhan työntekijöillä on kädet täynnä hommaa siivoamisessa ja ruokkimisessa, joten aikaa ei enää jää mihinkään ylimääräiseen.

Häkki toisensa jälkeen täällä oli isoja laumanvartijakoiria ja podencoja joiden kodinsaantimahdollisuudet ovat likimain olemattomat Espanjassa, ja monet niistä olivatkin jo monta vuotta viettäneet tarhalla.

Paluumatkalla Cordobasta kävimme vielä iltapimeällä katsomassa Pepi's Refugiolla, jossa myös asuu Cordoban Kummien kummikoiria. Paikka oli pieni ja vaatimaton, mutta koirista pidettiin hyvä huoli. Paikkaa pitävät Alan ja Jane kertoivat että he aloittivat tarhan pidon, kun löysivät melkein talonsa vierestä kukkulalta hirtetyn koiran. Nyt on edes pieni toivo, että vastaisuudessa nuo koirat päätyisivät ennemmin tänne tarhalle...

Yhteinen piirre näille tarhoille oli se, että ihmiset, jotka siellä työskentelivät vapaaehtoisina, olivat todella omistautuneita koirien hyvinvoinnille. Vaikkei se oma elämäkään siellä varmasti mitään ruusuilla tanssimista ole, niin silti jaksavat vaivojaan säästelemättä huolehtia näistä tarhoista ja niiden asukeista!
 
Juuri tästä syystä on yhdistys Cordoban Kummit perustettu. Voimme edes jollain tapaa omalta osaltamme tuoda helpotusta noiden ihmisten, ja ennenkaikkea tarhoilla elävien koirien tilanteeseen. Monen koiran päällä oli Suomessa ommeltu lämmittävä takki, kampanjarahoilla oli hankittu koiranruokasäkkejä, Marina-podencon pennut saavat hyvän alun elämälleen kun saavat elintärkeät rokotukset ajoissa, ja tietoisuus, kuvat ja kertomukset koirien elämästä tarhalla saavat ehkä juuri Sinut avaamaan sydämesi jollekin näistä koirista!