Ellin tarina

Erään galgovanhuksen tarina:

 

Elli löydettiin Cordobasta, metsästä puuhun kiinni sidottuna kahden muun galgon ja podencon kanssa. Ne oli jätetty sinne kuolemaan ilman vettä ja ruokaa, ilmeisesti koska syystä tai toisesta eivät enää metsästykseen kelvanneet...

Elli olikin sen verran huonossa kunnossa ja jo iäkäs, että ei ihme jos ei jalka ole enää tarpeeksi kepeästi metsästysreissuissa noussut.

Cordoban koiratarhan pitäjät Patricia ja Javi Arca de Noen tarhalta löysivät nämä  hylätyt ihan sattumalta ollessaan etsimässä muutamaa viikkoa aiemmin varastettuja galgoja. Varastettuja ei ikävä kyllä löytynyt, mutta nämä onnekkaat pääsivät nyt heidän hoitoonsa tarhalle ja odottamaan omaan Kotiin pääsyä.

Minulla oli jo entuudestaan 6 koiraa, joista 3 galgoa. Mummo-galgolle olin kaavaillut kaveriksi jotain vanhempaa herraseuraa, mutta kun näin Ellin kuvat, kun se oli löydetty, oli aika lailla itsestään selvää että juuri tuo mummukka-galgonen meille päätyisi.  Elli jos kuka tarvitsi Kodin kiireesti, jotta kuntoutuminen voisi alkaa.

 

 Ellin nimi oli alun perin muuten Abuelita, elikäs mummu espanjaksi.  Aluksi sitä sillä nimellä kutsuinkin, mutta kun Rautamamma oli jonkun aikaa toipunut elämänsä rasituksista kotisohvalla ja saanut syödäkseen niin paljon kuin maha vetää, niin olikin nimen vaihto edessä! Aikamoinen Elli meinaan sieltä raihnaisen ulkokuoren alta paljastui! Nuoremmat koirat laittoi kuriin alta aikayksikön, metsälenkeillä on kovasti sitä mieltä että saalista pitäisi saada ja koirapuistossakin innostuu juoksemaan jos vaan juoksukavereita on paikalla! Varsinainen teräsmummu siitä siis paljastuikin!

Mutta tuskinpa Elli ilman tuota vankkaa elämänhaluaan ja  sitkeää luonnettaan olisi edes selvinnyt alkutaipaleestaan Espanjassa. Luultavasti ensimmäiset vuotensa on saanut metsästää henkensä edestä, ruokaa on tullut jos galgueroa on sattunut huvittamaan eläimensä ruokkia ja kun ei metsältä ole enää riistaa kiinni saanut, niin pentukoneena vajan perällä on tuollaisten vanhempien narttujen kohtalo ollut.

Minkälie onnellisten sattumien kautta juuri nämä koirat päätettiinkin hävittää "vain" jättämällä ne nääntymään metsään, sen sijaan että ne olisi hirtetty, heitetty alas kalliolta, tai syövytetty sisäelimet kloriitilla.

Nyt ne onneksi löydettiin, ja sitä kautta kaikilla näistä on jo oma rakastava  Koti täällä Suomessa.

Elli nautiskelee nyt arvoisestaan vanhuudesta. Lempinukkumapaikka on tietenkin mamman sänky, mieluiten vielä peiteltynä untuvatäkillä. Ruoka maistuu ja sitä saa niin paljon kuin vaan mahtuu vatsaan. Metsälenkeistä tai hevostalleilla ulkoilusta nautitaan täysin siemauksin, kunhan vaan on lämmintä puettuna päälle.

Galgovanhuksen adoptoiminen  on antanut minulle niin paljon, että sitä on vaikea sanoin kuvailla!  Kun se katsoo silmiin, lipaisee kielellä kädestä, puskee pään kainaloon, pompahtelee ulkona hangessa kuin nuori pentu, käpertyy viereen nukkumaan. Koira, joka jo oli kuolemaan tuomittu ja on saanut uuden elämän. Kiitos Elli!

-Milla-

Kuvia Ellistä nyt Suomessa rakastettuna perheenjäsenenä=)